Varsinainen kasvisruoka oli kuitenkin munakoisopasta. Useammastakin lähteestä löytyi samankaltaisia pastakastikereseptejä, joissa käytettiin munakoisoa ja monissa mainittiin, että munakoison sijaan käy hyvin myös tofu. Noudattelin jälleen Pirkka.fi:stä löytynyttä reseptiä lähes orjallisesti.
Oikein hyvää tuli, joskin Mozzarella di Buffala ja parmesan -juustoilla oli aika tärkeä rooli, joten maitotuotteita ei tästä kovin helposti saa pois jätettyä. Pastana oli täysjyväspagettia, mutta mietin, että proteiinipasta olisi ollut paikallaan, kun kastikkeessa ei juuri valkuaislähteitä ollut. Seuraavalla kerralla kokeilen jotain vastaavaa kastiketta sen tofun kanssa...
Yritin myös perjantaina olla Hyvä Ihminen (tm) ja käydä ensimmäistä kertaa elämässäni verenluovutuksessa. Olen halunnut käydä jo vuosia, mutta aina on ollut jokin este - useimmiten se, että olen painanut alle 50 kg. Nyt kuitenkin matkasikailujen jäljiltä paino on sen verran yli, että päätin vihdoin mennä, kun muitakaan luovutusesteitä ei ole. Mutta eihän se sitten lopulta onnistunutkaan niin mallikkaasti. Etukäteen eniten huolestutti hemoglobiiniarvo, joka kuitenkin oli osittaisesta kasvissyönnistä huolimatta oikein mallikas 154 g/l. Neulakammoinen en ole ikinä ollut, joten luottavaisin mielin istuin luovutustuoliin. Vähän jännitti kuitenkin. Neula laitettiin käsivarteen ja koko homma oli täysin kivuton, pientä nipistystä lukuunottamatta. Pienen hetken ehti verta jo valua talteen, kun hoitaja ilmoitti, että valumisnopeus ei ole kovin hyvä ja että sen takia hän yrittää hieman korjata neulan asentoa - joskus se voi olla verisuonen seinämässä kiinni siten, että veri ei valu kunnolla. Neulan korjausoperaatiokaan ei sattunut yhtään, mutta syystä tai toisesta alkoi silti heikottaa ja pyörryttää. Luovutus jätettiin kesken.
Siinä sitten makoilin vartin verran jalat kohoasennossa, jotta vointi paranisi. Harmitti vietävästi, kun olin vihdoin saanut aikaiseksi raahautua luovutukseen ja sitten se ei onnistunutkaan :( Kokonainen veripussi olisi 4,5 dl mutta ehdin luovuttaa vain himan vajaan desin, joten tuota kertaa ei lasketa luovutukseksi - periaatteessa voin siis mennä kokeilemaan uudestaan niin pian kuin haluan (normaalin luovutuksen jälkeen naisilla luovutusväli on vähintään 91 päivää). Jännittävän tilanteen lisäksi huimaukseen voi vaikuttaa ainakin pieni kokoni ja usein varsin matala verenpaine.
Muutoin kokemus oli oikein hyvä - henkilökunta veripalvelussa oli oikein mukavaa, kaikki sujui hienosti ilmoittautumisesta alkaen aina poistumiseen saakka. Olen vakaasti päättänyt käydä koittamassa ihan lähiaikoina uudestaan, vaikka tämä kokemus saattaa aiheuttaa pientä ekstrajännitystä. Teen vaikka mielikuvaharjoittelua etukäteen ;) Lisäksi voisi olla hyvä idea syödä luovutuspäivänä vähän paremmin kuin mitä tällä kertaa söin ja juoda runsaasti. Hoitaja suositteli ennen luovutusta juotavaksi kahvia, se kun lisää verenpainetta. Syön aika vähäsuolaisesti, niin parin päivän kunnollinen suolan nauttiminen ja hyvä nestepöhö voisi myös olla paikallaan... Niin ja kevyt liikunta.
Suosittelen kaikille kynnellekykeneville lämpimästi verenluovutusta! Lisätiedot veripalvelun sivuilta: http://www.veripalvelu.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti