52*10^3 grammaa

Olen lammas, bää bää. Kunnon laumasieluna perustan siis laihdutusblogin.

Tuo otsikossa mainittu luku on näemmä aika pitkälti se, minkä ilmestyessä vaa'an lukemaksi aamulla ennen ruokailua, en enää viihdy kropassani. Suurempi syy tuohon kuitenkin on peili, kuin vaaka - ja harrastamani lajin, taekwon-don - ottelusarjojen painorajat, joista alin on -52 kg. Jos joskus tulevaisuudessa haluan osallistua otteluun, haluaisin olla varma siitä, että mahdun painoluokkaani ilman laihdutusoperaatioita.

Tiedän aivan hyvin, että 156 cm pitkänä naishenkilönä painoindeksini on 21.4 ja sijoittuu lähestulkoon normaalipainon määritelmän keskelle. Jopa hieman sen alle. Olo vain ei ole tässä kropassa enää mukava. Myönnettäköön, että saan pientä tyydytystä siitä, että rinnat eivät enää ole häviävän pieni kohouma jossain rintakehän alueella. Olen kuitenkin valmis kärsimään pienemmistä rinnoista, jos peilin ohi vähissä pukeissa kävellessä pää ei enää meinaa räjähtää, kun katse osuu hieman liian muhkuun alakertaan.

Tavoitteeni on saavuttaa alle 49 kilogramman aamupaino, järkevöittää viimeisen vuoden aikana retuperälle levähtänyt ruokavalio, lisätä liikunnan ja venyttelyn määrää ja kokeilla, voiko yli neljännesvuosisadan iässä enää vähentää selluliitin määrää millään järkevällä keinolla. Ja jos ei voi, päätän, että alan silti pitää taas takamuksestani.

Koska en ole ylipainoinen, minulla ei ole kiire. Kesäkuun tkd-kisoissakin osallistunen vain liikesarjoihin. Aloitan projektin puhdistamalla ruokavalion roskasta ja lisäämällä kevättalven aikana romahtaneen liikunnan määrän jälleen normaaliin 4-5 kertaan viikossa. Tämän aion suorittaa alkaen noin viiden minuutin kuluttua, kunhan saan syötyä kaapista löytyneet suklaarusinat pois tieltä.

Palaan asiaan lähipäivinä tarkemman suunnitelman ja ruokailu- ja liikuntahistoriani merkeissä.