Paluu maailman kauneimmasta maasta

Uusi-Seelanti. Se on maa, jonne ehdottomasti suosittelen matkaa kaikille kynnellekykeneville, ennenkuin lentäminen kokonaan kielletään ilmastosyiden takia. Maisemat ovat tuolla pienehköllä maaläntillä keskellä merta jotain käsittämättömän upeaa. Löytyy vuoria, erilaisia vuoria ja vielä erilaisempia vuoria. Kuumia lähteitä, vuonoja, tasankoja, sademetsää, kuivaa aroa ja kaikkea siltä väliltä. Puhumattakaan erikoisesta vuosituhansia eristyksissä kehittyneestä kasvistosta ja eläimistöstä. Kaupungit ja ihmisetkään eivät ole yhtään hullumpia.

"Maailman kaunein maa" tuntuu kyllä hieman kärjistykseltä. Etenkin kun ottaa huomioon, että olen aina ollut ylpeä kyvystäni kulkea silmät auki ja nähdä kauneutta vähän joka puolella, missä kuljen. Ehkä muutetaan lausunto varovaisesti muotoon "yksi maailman luonnoltaan kauneimmista maista". Mutta siitä ei saa iskevää otsikkoa blogiin.

Paino taas oletetusti matkamässäilyjen takia hieman nousi, vaikkakin tuli käveltyä kauniissa maisemissa aikalailla. Lähinnä tähän vaikutti viimeisten päivien sikailu Aucklandissa, joka on suuren aasialais- ja polyneesialaisväestönsä ansiosta aivan taivaallinen ruokakaupunki monine opiskelijan kukkarolle sopivine pikkuravintoloineen ja food courteineen, joista löytyy kojut joka Aasian ja Polynesian kolkalle. Kahvilakulttuuri on myös voimissaan ja joka korttelissa on vähintään yksi mukavilla sohvilla, hyvällä teellä/kahvilla ja herkullisilla tuoreilla leivonnaisilla houkutteleva kahvila. Omnomnom. Toivon, että paino tästä tasoittuu (lue: laskee) vähän, kun pääsen normaaliin arkirytmiin käsiksi. Jos ei, niin asialle täytyy tehdä jotakin.

Palatakseni lentämisen ilmastovaikutuksiin.. Poden oikeasti hieman huonoa omaatuntoa hiilijalanjäljestäni etenkin tältä kaukolentämisen täyteiseltä vuodelta, joten uusin ravintoon liittyvä haasteeni kuuluu seuraavasti: Ensi kesään asti teen vähintään kerran viikossa kasvisruokaa. Tavoitteeni on opetella tekemään niin maistuvaa ja terveellistä kasvisruokaa, että jopa Juhana suostuu syömään sitä. Kesä alkaa siitä, kun todennäköisesti lähden Japaniin kesäkuun alussa pariksi kuukaudeksi - tarkempi päivämäärä määritellään myöhemmin.

Ainakin alkuun hyväksyn kasvisruuaksi myös maitotuotteita sisältävät ruuat, mutta arvioin maitotuotteiden käyttämistä myöhemmin uudelleen taitojeni ja tietämyksen lisääntyessä. Vaikuttaisi siltä, että kasvikunnan kruunu terveydelliseltä kannalta ovat pavut - niistä sentään saa proteiinia kiitettävän määrän. Luulen, että monet kokeilemistani ruuista tulevat olemaan hyvin palkokasvivoittoisia tai vaihtoehtoisesti höystän ruokia esim. raejuustoa lisäämällä.

Lisäksi ruuanlaittoon käytettävän ajan lisääntyminen huomattavasti olisi epätoivottavaa, vaikka niin varmasti ainakin alussa käy uusia ruokalajeja ensimmäisiä kertoja kokeillessa.

Nyt ovat hyvät kasvisruokavinkit enemmän kuin tervetulleita, oma mielikuvitus ei oikein riitä ja tuskastuttaa jo valmiiksi jokaviikkoinen google-hässäkkä varteenotettavien ruokalajien löytämiseksi...